Uusi Suomi – Kahden kerroksen väkeä
Uusi Suomi - Lukijoidensa näköinen julkaisu.
Miksi tässä julkaisussa maksettu aineisto irrotetaan erilleen ilmaisesta aineistosta?
Sama koskee myös Uuden Suomen kaupallisia blogeja, yritysblogeja. Ovatko niiden kirjoitukset niin huonoja, että ne eivät ilmestyessään voisi tulla julkaistuksi (muiden kirjoitusten tapaan) yhden kerran myös puheenvuorossa. Mutta tästä ei enempää.
Vaatiiko toimittajan kunnia, että hänen, palkkaa vastaan, tekemänsä kirjoitukset julkaistaan eri osiossa kuin muiden, ilmaisten kirjoittajien, teokset.
Väitän, että tulevaisuuden lehdissä käy sama ilmiö kuin pankeissa on jo käynyt: Työntekijät eivät enää keskity seteleiden laskemiseen ja jakamiseen, asiakkaat tekevät sen itse. Sen sijaan toimittajan tehtäväksi tulee asiakkaiden neuvonta ja kehittäminen kirjoittamisen (sijoittamisen) jalossa taidossa.
Lähes jokaisen uutisen on joku lukijoista kokenut ennen toimittajaa, usein jopa silminnäkijänä. Miksi lähettää vinkki toimittajalle? Miksi ei saman tien kirjoittaa itse uutista? Toimittajan tehtäväksi jää vain tarkistaa taustoja ja lisätä kuvitusta.
Samasta aiheesta voi olla useita erilaisia uutisia, jokaisen kirjoittajan uutinen on erilainen. Nämä uutiset eivät kuitenkaan ole kopioita jonkun "arvostetun tahon" kirjoittamasta uutisesta. Jos uutinen on huonosti kirjoitettu, kirjoittakoon itse kukin paremman version tästä uutisesta. – Uutisen alareunassa on linkki: Muiden kirjoittamia uutisia samasta tapahtumasta. Toimittaja nostaa, sekä yleisö äänestää, parhaan uutisen otsikkoihin, tämä paras uutinen voi (päivän mittaan) vaihtua useampaankin kertaan.
Sarjakuva.
Missä on Uuden Suomen sarjakuva, päivän kuva. Jo nyt on saatavana kirjoittajien piirtämiä kuvia ja parempi julkisuus vain lisää tuotantoa. Ovatko kuvat lukijoiden mielestä niin huonoja, että niille ei voi tehdä "päivän kuva" -osiota? – Piirtäköön tai maalatkoon sitten itse paremman.
Uusi Suomi, lukijoidensa näköinen lehti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eipä juuri mitään uutta auringon alla. Kirjoittelin aikoinaan MikroPC:n BBS-systeemiin 90-luvun alussa ja jos vastauksia julkaistiin lehdessä sai muutaman kympin. Kerran sitten testasin ostamaani kiintolevyä ja kirjoitin siitä. Lehden toimittaja sitten ehdotti, että sitä voisi laajentaa ja julkaista lehdessä. Olin sitten viitisen vuotta avustajana. Viimeisinä vuosina välillä tienasin hyvinkin ja IBM kustansi matkoja pari kertaa Ruotsiin, kerran Müncheniin ja New York - St. Luis kiertomatkan. Moni samaa hommaa tekevä kirjoitti myös Tekniikan Maailmaan ja kai Pirkkaankin, mutta heille se oli jo täysi ammatti.
Ilmaisella puolella voi harjoitella. Jos on hyvä, pääsee varmaan maksetullekin.
Minua kiinnosti enemmän tekniikka. OS/2 oli parempi kuin Windows ja sen jälkeen ei voinut siirtyä kuin Linuxiin. Siinä vaiheessa tekniikka jo pitikin osata eikä toimittamisella olisi pärjännyt.
Sen, että täällä kirjoittelen, voisi sanoa johtuvan maan IT-lehtien surkeasta tasosta. ;)
Toisaalta on myös kirjoituksia, joiden kirjoittaja maksaa julkaisemisesta.
http://www.yritysblogi.fi/
Se, että blogin omistaja on maksanut saadakseen kirjoituksensa esiin, ei mielestäni tee kirjoituksesta sinänsä millään tavalla huonoa. Asia on päin vastoin. Se joka on laittanut rahaa ja maineensa blogikirjoituksen sanomaan, pyrkii parhaaseen mahdolliseen tulokseen, myös taiteelliselta kannalta katsottuna.
Jos Teoksella on vähänkin aikomusta suuntautua digitaalisen julkaisemisen suuntaan, juuri sinä voisit olla erinomainen pilottijulkaisija tällä saralla.
“Sen, että täällä kirjoittelen”
Kannattaa kirjoittaa siellä, missä kirjan potentiaaliset ostajatkin liikkuvat.
Nämä erikoisjulkaisut (Suomessa) ovat täysin valmistajien talutusnuorassa. Toisaalta, ellei näin olisi, ei näitä julkaisujakaan ilmestyisi. Kirjoittajat tasan tarkkaan tietävät mitä tapahtuu, jos kirjoittaa vääränlaisen jutun.
"Nämä erikoisjulkaisut (Suomessa) ovat täysin valmistajien talutusnuorassa."
(piti hieman miettiä, ei ihan yksinkertainen juttu)
Tuo ei pidä paikkaansa detaljitasolla, mutta suuremmassa mittakaavassa voi pitää.
Lehdistöstä sanotaan, että se on vallan vahtikoira, mutta se pitää paikkansa vain toimivassa demokratiassa. Suomessakaan ei tarvitse muistella Kekkosen aikoja pidemmälle, kun jo voidaan todeta, että kaikesta ei voinut kirjoittaa tai piti kirjoittaa tiettyyn sävyyn.
Kuluttaja-IT:stä kirjoittavat lehdet (Tietokone, MikroPC, MikroBitti jne.) voivat arvostella yksittäisiä tuotteita, mutta niistä tuotteista on kirjoitettava. Muistan omalta uraltani kaksi juttua, joista ei tullut sellaista kuin tuotteen arvosteltavaksi lähettänyt oli toivonut.
En enää muista minkä niminen oli se CD:ltä käynnistyvä ja ajettava Linux. Salolainen firma takana ja nimi alkoi z:lla. Jossain ruotsalaisessa lehdessä, Computer Sweden ehkä, juttu oli mennyt läpi, että kyseessä olisi ensimmäinen ja ainutlaatuinen. Artikkelin nettipalautteessa useampi lukija kuitenkin huomautti, että samanlaisia ja ilmaisia on useita ja niitä on ollut kauan. Kyllähän minäkin sen tiesin ja muistin Yggdrasilin asennus-CD:n vuodelta -94 ja miten siinä pystyi käynnistämään jopa X:n ja joitakin ohjelmia. Knoppixistakin olin kuullut ja ehkä Superrescue-CD:stä. Jutusta tuli sitten vertailu rompulta ajettavista Linuxeista eikä sen Salolaisen firman tuote maksullisena näyttänyt yhtään hyvältä tai ainutlaatuiselta.
Sitten oli Spinrite. Ihan hyvä ja tarpeellinen ohjelma, mutta ei enää silloin. IDE-levyjen kanssa se oli täysin turha. Sitä en muista, että miksi hitossa siitä edes piti kirjoittaa. Taisi maahantuojalla olla kova into herättää tuotetyyppi henkiin eikä ymmärrystä, että se oli todella jo kuollut. Jutussa sitä ei kehuttu, muttä ei ehdottomasti väitetty sitä täysin turhaksi.
Olen aika äskettäin yrittänyt tarjota juttua, jossa todetaan, että Linux on jo pitkään ollut yleisin käyttöjärjestelmä ja uusissa laitteissa sen osuus on noin 20-kertainen verrattuna Windowsiin. Ei ole ollut kiinnostusta. Hieman epäilen, että talutusnuoralla olisi vaikutusta..
Vilkaisin, mitä MikroPC:llä ja Tietokoneella on tarjolla ja tämä on kyllä paljon parempi, siis blogisofta. Kummallakin lehdellä on BBS-tyyppinen keskustelualue ja Tietokoneella on toimittajille ja avustajille blogit, mutta ei mitään yleistä.
BBS-systeemit on perinteisesti olleet vähän likakaivoja, jokunen humoristi, trollikin ja paljon laiskoja kirjoittajia, jotka kirjoittavat asian vierestä tai kysyvät asiaa, joka on jo kirjoituksessa. Nyyssit, silloin kuin niissä vielä viitsi pyöriä, olivat tasokkaampia. Ei ehkä enää, mutta melkein kuollut systeemi.
Olisi niitä sitten ollut jotain blogspotteja jne. Ehkä joku parempikin, mutta en viitsinyt vertailla. Sen tarkistin, että voin kopioida omat kirjoitukseni muualle eli omalle servolle, kun saan intoa sitä säätää.
Itse pidän ehdottomasti parhaana sivuston ylläpitoalustana (Zope +) Plonea. Erityisesti sen tapaa jakaa käyttöoikeuksia (tuhansien) käyttäjien kesken. – Jopa aivan tavallinen käyttäjä saa nopeasti pystyyn näyttävän ja tietoturvan kannalta huippua olevan sivuston. (Vain Apachen säätäminen vaatii vähän tietämystä ja sekin vain jos haluaa ottaa käyttöön salatun yhteyden esim kirjautumiseen. – Uuden Suomen heikko kohta on salaamattomassa kirjautumisessa.)
Joskus pidin yllä palvelinta,mutta nykyään ylläpidon hoitaa Google, joten olen jäänyt enemmän vain seuraamaan kehitystä.
Apachea on tullut säädettyä, mutta esimerkiksi se Lineoxin verkkokauppa oli niin yksinkertainen, että järkyttyisit. Vähän vastaavaa kuin http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/90799-blues-painotteinen... alkuosassa klusterin käynnistys ja sitten se skripti, jota siinä ajetaan.
Se oma palvelin on ollut vähän liian uskollista rautaa. Taisin viedä sen palvelinhotelliin 2003 tai 2004 eikä ole tarvinnut käydä moikkaamassa. Kerran tai pari tarvinnut pyytää puhelimella reset-napin painamista. Sellaisesta laiskistuu.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia